Joskus tekis rampin, toisinaan sitten taas ei....

Osmo Koivisto, Camp Mobilityn liiketoimintakonsultti, on tuttu kasvo apuvälinealalta jo vuosikymmenten ajan.

Hyvinvointialueiden muodostuessa myös esteettömyys- ja ramppiasiat koskettavat yhä useampia ihmisiä, kun sosiaalipuolen asennettavat apuvälineet siirtyvät paikkakunnasta riippuen osaksi maakunnallisia apuvälinekeskuksia. Alla muistutukseksi 5 faktaa ramppeja suunnitteleville:

1. KUINKA JYRKKÄ ON TARPEEKSI LOIVA? – MUISTA NOUSUKULMA max. 8%
Liikkuessani eri puolilla maata olen huomannut, että yleisin ongelma on edelleen nousukulma. Kustannus- ja tilarajoitteista johtuen ramppeja rakennetaan yhä liian lyhyiksi – näyttää hyvältä, mutta käyttäjän voimat eivät riitä tasoilla kelaamiseen. Esimerkiksi rautatieasemilla näkee edelleen portaiden päälle asennettuja kouruja, jotka on tarkoitettu kevyille lastenvaunuille ja pyörillä varustetuille matkalaukuille. Monet mieltävät ne pyörätuoliluiskiksi, vaikka ne EIVÄT sitä todellakaan ole.
Uusissa kohteissa rampin nousukulma saa olla 8%. esim. 50 cm korkean rampin pituus on silloin 6,25 m – Siis yli 6 metriä. Maalaisjärkeä saa ja pitää käyttää – paras ratkaisu löydetään moniammatillisena kompromissina, asiakkaan tilanne ja tarpeet huomioiden.

Kotioloissa, jos korkoero on yli 1 m ja piha kovin pieni, saattaa hissi olla ainoa toimiva ratkaisu. Olipa ratkaisu sitten ramppi tai hissi, kannattaa suunnitteluun panostaa ja antaa asennus valtuutettujen asentajien tehtäväksi. Kerralla oikein tehtynä säästetään kokonaiskustannuksissa.

2. KULKUPINTA ON OLTAVA LUISTAMATON – synkkä ei puulle ja kaakelille

Luistamattomuus on rampin tärkein ominaisuus. Puuramppi on aina liukas, tietää myös nimimerkki: jään ja syksyisten lehtien liukastamalla puuterassilla liukastunut. Kaatumisista aiheutuneiden vastuukysymysten takia monet kunnat ovat kieltäneet puun tai vanerin käyttämisen ramppien kulkupintoina. Puu ja vaneri eivät kuulu nykyaikaiseen ramppirakentamiseen! Toisaalta eivät, metalli- ja kiviluiskatkaan eivät aina ole turvallisia. Kulkupinnan on muodostettava kitkaa pyörän tai kengän pohjan alle. Toimiva ratkaisu on esimerkiksi silmukkapinta, jossa pinnan yläpuolelle nousee ”kitkalenkki”. Tämä ominaisuus löytyy esimerkiksi Trident-rampeista, jotka on alun perinkin suunniteltu vain apuvälinekäyttöön.

Usein virheellisiin materiaalivalintoihin löytyy syy kustannuskysymyksistä. Toivoisinkin, että ramppia suunnittelevat tahot muistaisivat, että hankintahinnaltaan kalliimmat metalliset järjestelmät voi aina kierrättää uuteen kohteeseen/asiakkaalle ja siten saada osan omista kustannuksista takaisin – ja omalta osaltaan toteuttaa näin kestävän kehityksen periaatteita.
 

3. NÄENNÄISESTI NÄYTTÄÄ HYVÄLTÄ… – ei kiitos kaareville luiskille

Rampin leveys on oltava väh. 1 m. Kouluihin ja muihin julkisiin kohteisiin, joissa on paljon pyörätuolilla kulkevia henkilöitä, suosittelen 1,3 m leveää ramppia. Jos asennettava ramppi on kovin pitkä, on siinä oltava lepotasot vähintään 6 metrin välein. Rampin ei tarvitse olla suora. Esimerkiksi metrin korkoeroissa pyritään rakentamaan U-muotoinen ramppi, koska sen vaatima asennustila on pienempi.

Ramppikokonaisuus voi ensinäkemältä vaikuttaa ihan hyvältä ja säädösten, mutta tarkempi tutkailu paljastaa, että asennusvirheen vuoksi esim. ylätasolla tai maahan tultaessa ramppi muodostaa muutaman senttimetrin kynnyksen, josta ei ainakaan käsin kelattaessa selviä. Näin ramppitoteutus muuttuu hukkainvestoinniksi. - Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ja huolellinen asennus on MUST!
 

4. KAITEET 70 CM ja 100 CM KORKEUDELLE

Yleisten rakennusohjeiden mukaan yli 50 cm korkoero edellyttää kaiteen asentamista. Käytännössä kaiteet kannattaa asentaa matalampiinkin korkoihin, koska ne lisäävät käyttöturvallisuutta. Vain myös alajohteella varustetusta kaiteesta on hyötyä myös pyörätuolilla liikkuvalle, koska tällöin alemmasta kaiteesta voi ottaa kiinni esim. ylöspäin liikuttaessa. Kouluissa ja päiväkodeissa noudatetaan myös ns. 10 cm sääntöä eli pystykaiteiden väli ei saa ylittää 10 cm, jotta lapset eivät saa työnnettyä päätään kaiteiden väliin.

5. REUNASUOJAT 5-10 CM

Matalissa korkoeroissa, joissa kaidetta ei vaadita, tulee ramppiin asentaa reunasuojat estämään ulosajot rampilta. Sähköpyörätuoli painaa koosta ja varusteista riippuen 100–150 kg ja on selvää, että ajautuminen ulos rampilta on vaaraksi käyttäjälle. Reunasuojan on oltava sellainen, ettei pyörätuoli pysty ”kiipeämään” reunan yli. Muutaman sentin korkuinen lista ei ole riittävä suoja, esimerkiksi Trident-rampeissa on aina vakiona 10 cm korkeat reunat.

JOSKUS TEKIS RAMPIN, TOISINAAN SITTEN TAAS EI …

Puhuttaessa yleensä esteettömyydestä ja rampeista on ymmärrettävää, että vanhemmissa taloissa esteettömyys ei ole itsestäänselvyys. Joskus näihin rakennuksiin on todella haastavaa toteuttaa toimiva esteetön sisäänkäynti. Ongelmaksi muodostuu mm. se, että jalkakäytävät ovat kaupungin hallinnassa ja lupaa rampille ei myönnetä. Eli toinen viranomainen edellyttää ramppia, mutta toinen ei sitä anna tehdä. Tämä johtaa tilanteisiin, joissa yrittäjä/taloyhtiö/asukas joutuu hankkimaan rampin/luiskat, jotka eivät kuitenkaan käytännössä toimi. Toivottavasti viranomaisyhteistyöhön kiinnitetään jatkossa enemmän huomiota.

PALJON HYVÄÄKIN!

Onneksi ympärillämme on paljon myös turvallisia ja aidosti käyttäjien ehdoilla toteutettuja ramppeja. Tarvittaessa saat oman kuntasi vammaispalvelusta vinkkejä alueen luotettavista apuvälinetoimittajista. - Me täällä Campilla olemme tietysti käytettävissänne milloin tahansa!

Lue lisää rampit ja tasonostimet sivuiltamme:
 Rampit, luiskat, porrashissit, tasonostimet | Camp Mobility