Matkalla kaksin pyörätuolin kanssa

Matkustaminen on minulle urheilijana tullut erittäin tutuksi viimeisen 15 vuoden aikana. Näin ilmastonmuutoksen aikaan voisi sanoa, että hävettävänkin tutuksi.

Korona-aika on tosin opettanut, että hieman vähempikin määrä matkustamista riittää, vaikka urheilisikin huipulla. Esimerkiksi tänä vuonna olen matkustanut vain kilpailuihin Sveitsiin, Ranskaan ja Puolaan sekä uutta kelaustuolia hakemaan USA:han. Tämän lisäksi olemme käyneet perheen kanssa laivalla Tallinnassa ja Tukholmassa lomailemassa.

Ennen korona-aikaa tein kisamatkojen lisäksi kaksi kolmen viikon etelänleiriä ja lensin myös lomamatkalle usein kahdesti vuodessa. Nykyään pyrin huomioimaan ilmaston kaikessa toiminnassani.

Matkoilla saan usein katseita, kun kuljen lentokentillä valtavan tavaramäärän kanssa. Maajoukkueena matkustaessa mennään totta kai isolla ryhmällä, mutta muuten olen jo vuosia tehnyt urheilumatkat pääsääntöisesti yksin.

Yksinmatkustaminen on tottakai budjettikysymys, mutta myös pidän siitä. Olen onnekas siinä, että minun vammani ei estä yksin matkustamista, ja olen vuosien varrella oppinut käsittelemään suurta tavaramäärää lentokentillä ja reissuilla muutenkin.

Blogin pääkuvasta näkee, kuinka laukut ovat kärryssä ja kelaustuoli kulkee pyörätuolin perässä omassa laatikossaan. Tällä tavalla saan helposti kuljetettua itseni, pyörätuolin, kelaustuolin, kelaustarvikkeet ja matkalaukut. Musta perässä kulkeva laatikko on itse asiassa tämän kesän uusi ostos, aiemmin käytin itse rakentamaani metallista kehikkoa. Isoon mustaan laatikkoon renkaat mahtuvat myös mukaan, jolloin ei tarvita erillistä rengaslaukkua. Kehikko menee toisaalta  pienempään tilaan ja on siten helpompi kuljettaa vuokra-autoissa kuin iso musta laatikko. Tilavaan farmariin mahtuvat kuitenkin kumpi vain.

Vuokraan usein lentokentältä auton, johon tavarat on helppo laittaa. Lomamatkoilla olen puolisoni Sonjan kanssa käyttänyt paljonkin myös junia ja muuta julkista liikennettä, mutta urheilutavaroiden kanssa se ei ole oikein mahdollista. Yksin urheilutavaroiden kanssa olisi täysin mahdotonta matkustaa julkisilla. Ilman kelaustuolia ja muuta kelausroipetta ja etenkin pelkän käsimatkalaukun kanssa pystyn kuitenkin kulkemaan julkisilla myös yksin.

Tämän blogin kirjoitin Floridassa, jossa olin kauden päätteeksi hakemassa uutta kelaustuolia.

Lensin Helsingistä Dallasin kautta Miamiin. Miamissa olin yhden yön ja otin vuokra-auton. Autolla ajoin Tampaan, jossa sijaitsee kelaustuolivalmistaja TopEndin tehdas. Uuden tuolin saatuani suuntasin Orlandoon, josta löysin hyvät treeniolosuhteet sekä mukavan hotellin. Treenit uuden tuolin kanssa lähtivät heti mukavasti käyntiin. Jouduin vielä käymään kerran Tampassa tuolia säätämässä ennen paluuta Orlandoon. Orlandosta matkasin Key Westille yhdeksi yöksi ja sieltä Miamiin ennen kotiinpaluuta.

USA on näyttäytynyt ainakin autoilevalle vammaiselle varsin sujuvalta maalta.

Esteettömiä autopaikkoja on paljon ja jokaisen edessä on kyltti, jossa lukee sakon luvattomasta pysäköinnistä olevan 250 dollaria. Kauppojen, hotellien jne. esteettömyys on Floridassa ollut yllättävänkin hyvällä tasolla. Henkilökohtaisesti se ei häiritse minua, mutta melko usein erillistä omalla ovella olevaa esteetön vessaa ei ole. Miesten ja naisten vessasta kuitenkin löytyy isompi koppi, johon mahtuu hyvin myös pyörätuolilla. Pyörätuolisymboli on myös kummankin oven ulkopuolella. Erittäin positiivisena havaintona on ollut, että jokseenkin kaikissa isommissa miesten vessoissa on myös hoitopöytä! Tasa-arvoa sekin. 

Matkustamisessa on tärkeää päästä erilaisiin nähtävyyksiin ja elämyksiin.
Nuorempana olin tyytyväinen, jos pääsin vain kelailemaan ympäriinsä. Tänä vuonna kävin esimerkiksi Pariisissa kisatessa Eiffel-tornin katselutasanteella. Täällä Floridassa ajattelin, että jotain olisi kiva kokea ja kävin tunnin mittaisella Airboat (suom. ilmatyynyalus)-ajelulla. Wikipedian mukaan AirBoat on suomeksi suokiituri tai rämevene. Käytännössä se on siis vene, jossa on takana iso ilmaa työntävä propelli, jonka voimasta vene liikkuu eteenpäin. Esteettömyyden näkökulmasta tämäkin oli hoidettu melko hyvin. Laiturille, johon vene oli kiinnitetty, pääsi pyörätuolilla. Toki piti onnistua siirtymään pyörätuolista veneeseen, mutta etäisyydet olivat todella pieniä ja veneessä hyvät kaiteet.

Esteettömyystiedon lisääntyminen on tehnyt matkustamisesta koko ajan helpompaa.

On olemassa ESKEH-esteettömyyskriteerit, mutta täysin esteetöntä hotellia voi olla hyvin vaikea löytää. Sen sijaan jokaisen täytyy miettiä, mitä itse tarvitsee pärjätäkseen ja valita hotelli ja huone sen mukaan. Esimerkiksi hotels.com ja booking.com tarjoavat nykyään todella hyvää ja kokemuksieni mukaan myös luotettavaa esteettömyystietoa hotelleista. Valikosta on helppo ruksia itselleen riittävät palvelut ja valita hotelli niiden mukaan. Olen myös havainnut, että suurien ja kansainvälisesti tunnettujen hotelliketjujen hotellit ovat esteettömyydessään pääsääntöisesti melko hyviä. 

Myös lentäminen pyörätuolin kanssa on tehty melko helpoksi, pyörätuolista ei tarvitse enää soittaa lentoyhtiöön. Joillakin yhtiöillä, kuten Norwegianilla, pystyy suoraan varatessa ilmoittamaan pyörätuolin ja merkitsemään avuntarpeen. Finnairilla täytyy lentolippujen varaamisen jälkeen tehdä verkossa lomake, jossa kertoo pyörätuolin tiedot ja avuntarpeen. Yhtiöillä on linjana hyväksyä arkituolin lisäksi myös toinen pyörätuoli. Itse käytän tätä aina kuljettaessani kelaustuolia mukanani. Tämä toimii myös silloin, jos haluaa mukaan esimerkiksi sähköpyörätuolin lisäksi manuaalipyörätuolin.

Euroopassa matkustaessa on hyvä olla mukana Eurooppalainen vammaiskortti.
Vammaiskorttia on helppo hakea ja, jos on voimassa oleva päätös henkilökohtaisesta avustajasta, saa korttiin “A”-merkinnän. Tällöin on oikeutettu pitämään avustajaa mukana. Suomessa vammaiskortti on hieman heikosti tunnettu, mutta esimerkiksi Espanjassa ja Saksassa olen saanut siitä monesti näyttää todistaakseni vammaisuuteni. Kaikki vammat eivät näy ulospäin, jolloin on mielestäni ihan hyvä linja pyytää kaikilta korttia. 

Kannustan rohkeasti matkustamaan ja kokeilemaan uutta!
Hyvää lomakautta ja uutta vuotta 2023!

-Henkka

Henry Manni on suomalainen ratakelaaja ja paralympiamitalisti. Henry kilpailee ratakelauksessa T34-luokassa ja on voittanut useita Maailman, Euroopan ja Suomen mestaruuksia mm. 100m, 200m ja 400m matkoilla. Henry on vuoden 2021 Maailman mestari ja paralympia 4. ja 5. Camp Mobility tukee Henryä kohti Pariisin paralympialaisia 2024. Lue lisää www.henrymanni.fi